Niin lähellä, mutta silti niin kaukana - Stellalle V-CACIAG!

Tänään kisattiin Stellan kanssa pari agilityrataa kotikisoissa. Tuomarina toimi Lee Gibson ja ensimmäinen agilityrata oli myös KV-rata, jossa tarjolla oli myös CACIAG, eli kansainvälisestä agilitykilpailusta saatava sertifikaatti. Kansainvälinen agilityvalio -tittelin on mahdollista saada koiralleen kun koira on saanut 2 x CACIAG kahdessa eri maassa ja kahdelta eri tuomarilta, ja kun ensimmäisen ja viimeisen CACIAGin välillä on kulunut vähintään yksi vuosi ja yksi päivä. Lisäksi koiralla täytyy olla vähintään laatupalkinto "hyvä" kansainvälisestä FCI:n hyväksymästä näyttelystä. Näyttelytulos Stellalla on, mutta KV-ratoja emme ole päässeet kisaamaan kuin kerran aikaisemmin vuonna 2013. Näillä radoilla ei tunnetusti saa hidastella, jos mielii kärkeen, vaan täysillä täytyy painaa juoksuaskelta toisen eteen. 

Kyllä alkoi puntti vapista tuossa lopussa, jossa piti ehtiä tekemään niisto tokavikalle hypylle (videolla tämä ei näy koska A-este on edessä), ja voi sitä tunnetta kun onnistuttiin suunnitelmien mukaan! Me tehtiin Stellan kanssa kaikkemme, startattiin tokavikalta paikalta ja mentiin omalla suorituksellamme kärkeen. Tallikaveri veti kuitenkin luokan päättävänä koirakkona 0,03s kovemman ajan ja näin ollen jäätiin tällä kertaa nuolemaan näppejämme. Kyllä tämä laji on niiiiiin pienestä kiinni! Nyt ei kuitenkaan auta itku markkinoilla, eikä siihen ole edes syytä, koska tuo rata oli silti yksi meidän onnistuneimmista vähään aikaan. Paremmat ohjausvalinnat olisi pitänyt ottaa avuksi, jotta tuo pieni ero olisi tuloslistassa kiritty umpeen. Fiilikset ovat ristiriitaiset, koska toisaalta olen kovin iloinen voittajan puolesta, joka on todella taitava ja nöyrä kilpailija ja niin ansaitsee voiton, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei häviö yhtään harmita. Hienosti tsempattu rata kuitenkin meiltäkin joka tapauksessa. Tästä "läheltä piti"- tilanteesta saatiin muistoksi myös V-CACIAG -ruusuke. 

V-CACIAG

Stella ja V-CACIAG-ruusuke

Tässä se nähdään, että joka ikinen sekunnin sadasosa merkitsee!

Toisella agilityradalla palattiin sitten mukavasti maanpinnalle. Kiva pitkästä aikaa saada vertailukohde Suomen kärkinimiin. Olen aikaisemmin pannut merkille, että Stella jää hyvällä radalla noin 2-3 sekuntia Suomen huippunimistä ja tilannehan on aivan sama edelleen. Toki toisella radalla tapahtui jotain kummaa keppien jälkeen putkessa ja keinu oli jostain syystä erittäin hidas, mutta ei sen piikkiin voida koko erotusta laittaa. Kuntoa pitäisi nostaa ja ratatreeniä tarvittaisiin lisää, jos mielii päästä huipulle. Muuten me pysytään tässä lajissa vain tuurin varassa ja koska kilpailulajista kyse, niin eihän me siihen haluta tuudittautua ;) Kiitos Jenna ja Esa tämän päivän ratojen kuvaamisesta! Videomuistot ovat meille arvokkaita :)

Perus 2-3 sekunnin ero kärkeen kuten tavallista kun Suomen kärkinimiä vertailun kohteena!

Tästä jäämmekin Stellan kanssa kuukauden kisatauolle ja keskitymme treenaamaan ja parantamaan meidän yhteistyötä. Esimerkiksi keinua pitää edelleen vahvistaa, koska siinä kummittelee nyt ylimääräiset jarrut, joita ei ennen ole siinä ollut. Myös lähtötilanne on aivan karseassa kunnossa tällä hetkellä ja sitä pitää käydä treenaamassa. Myös eri ohjausvalintojen harjoittelua ja eri keppikulmia täytyisi vahvistaa. Tuossa nuo päällimmäiset. Ihanaa saada hetki aikaa läksykasan purkamiseen, niin sitten on taas toukokuussa kiva lähteä kisaamaan viimeistelykisat ennen kesän arvokisoja!